Ympäristövaliokunnalle
Pro Vege kiittää mahdollisuudesta lausua valtioneuvoston ruokapoliittisesta selonteosta. Toimialayhdistyksenä Pro Vege edustaa monipuolista joukkoa kotimaisia kasvipohjaisen ruuan toimijoita edistäessään alan toimintaedellytyksiä sekä kestävää ja terveellistä ruokajärjestelmää Suomessa.
Lyhennelmä:
- Selonteossa esitetyn vision toteutuminen edellyttää, että siirtymä kasvipainotteisuuteen tunnistetaan strategian läpileikkaavana periaatteena eikä yksittäisenä sektorina.
- Sen sijaan, että kasvipohjaisen ruuan arvoketjuja kehitetään toisistaan irrallisina täsmätoimilla, tulisi kehittäminen olla strategista, esimerkiksi luomalla niitä varten oma toimenpideohjelma.
- Kasvipohjaisen ruuan tarjoamiin mahdollisuuksiin tarttuminen on keskeinen keino hallita käynnissä olevaa rakenteellista muutosta ennakoivasti ja vahvistaa ruokajärjestelmän tulevaisuuskestävyyttä sen sijaan, että muutokseen reagoidaan jälkikäteen.
- Kasvipohjaisen ruuan, jalostettujen kasvipohjaisten raaka-aineiden ja ruokatenologian viennillä on erityinen kasvupotentiaali ja arvonluontikyky. Nämä kaikki ratkovat ruokaviennin nykyistä matalan jalostusasteen haastetta.
- Kun pyritään tasaisempaan tulonmuodostukseen ruokaketjussa, on olennaista hyödyntää kasviproteiinien, kasvimeijerituotteiden ja uusien ruokainnovaatioiden kehittämisen edellytykset luoda uusia tulovirtoja alkutuotantoon, nostaa jalostusastetta, vahvistaa pk-yritysten asemaa, ja tukea alueellista elinvoimaa.
- Selonteossa tulisi linjata yksiselitteisesti, että ruokajärjestelmän monipuolistaminen ja kasvipohjaisen tuotannon vahvistaminen ovat keskeisiä huoltovarmuuden elementtejä.
- Ilman systeemistä tuotantorakenteen muutosta selonteossa esitetyt luonnon kantokykyä koskevat tavoitteet eivät ole saavutettavissa.
- Selonteossa olisi syytä eksplisiittisesti todeta, että ratkaisu keskeisiin ruokavaliopohjaisiin kansanterveydellisiin haasteeisiin on siirtyminen kasvipainotteiseen syömiseen, ja sen tukeminen ruokapolitiikan keinoin.
Selonteon tavoitteet ovat pääosin kannatettavia. Kuitenkin Pro Vege katsoo, että selonteko jää keskeisessä kysymyksessä puutteelliseksi: siinä ei tunnisteta ruokajärjestelmän rakennemuutosta kohti kasvipainotteisuutta strategisena ratkaisuna, vaikka tämä on keskeinen keino ratkoa selonteossa kuvattuja ruokajärjestelmämme haasteita, “joita ovat alkutuotannon heikko kannattavuus, arvonlisän epätasainen jakautuminen, riippuvuus tuontipanoksista, ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen.”
Selonteossa tulisi ottaa strategisempi ote potentiaaliinsa nähden alikehittyneiden kasvipohjaisen ruuan arvoketjujen vahvistamiseen. Sen sijaan, että kasvipohjaisen ruuan ketjuja kehitetään toisistaan irrallisina täsmätoimilla, tulisi kehittäminen olla strategista, esimerkiksi luomalla niitä varten oma toimenpideohjelmansa.
Toivomme, että selontekoa ja ruokastrategiaa käsitellessä kasvipohjainen ruoka tunnistetaan pragmaattisesti keskeisenä keinona luoda talouskasvua, parantaa ruokajärjestelmän kriisinsietokykyä ja saavuttaa ilmasto- ja ympäristötavoitteita kustannustehokkaasti. Olemme ilolla panneet merkille, että tämä toteutuu nykyisessä ruokapoliittisessa keskustelussa yhä useammin identiteettipohjaisen puheen jäädessä aiempaa vähemmälle. Tämä on äärimmäisen suotuisa kehittyssuunta, joka edesauttaa Suomen edun toteutumista.
1. Kasvipohjainen siirtymä strategian läpileikkaavaksi ratkaisuksi tunnistettuihin haasteisiin
Selonteko tunnistaa suomalaisen ruokajärjestelmän keskeiset ongelmat, mutta ei nimeä niiden ratkaisuja riittävän selkeästi. Erityisesti se, että tulevaisuuden vaatimuksiin vastaamiseksi ruokajärjestelmän täytyy muuttua kasvipainotteisemmaksi ei tule selonteossa esiin. Kasvipohjainen siirtymä on keskeinen vipuvarsi useiden strategisten tavoitteiden saavuttamiseen.
Selonteossa esitetyn vision toteutuminen edellyttää, että siirtymä kasvipainotteisuuteen tunnistetaan strategian läpileikkaavana periaatteena eikä yksittäisenä sektorina. Ilman tätä strategia jää kokoelmaksi tavoitteita ilman riittävän vaikuttavaa rakenteisiin tarttuvaa muutospolkua.
Ruokajärjestelmässä on jo käynnissä merkittävä rakenteellinen muutos, jota selonteossa ei tunnisteta riittävästi. Muutosta ajavat samanaikaisesti planetaariset rajat, ilmastonmuutos, tuotannon ja kulutuksen murros sekä teknologinen kehitys. Valittavana ei ole, ryhdytäänkö ruokajärjestelmää muuttamaan systeemisesti vai ei, vaan miten muutosta hallitaan hyötyjä maksimoiden ja uhkia minimoiden. Kasvipohjaisen ruuan tarjoamiin mahdollisuuksiin tarttuminen on keskeinen keino hallita tätä muutosta ennakoivasti ja vahvistaa ruokajärjestelmän tulevaisuuskestävyyttä sen sijaan, että muutokseen reagoidaan jälkikäteen.
2. Kasvipohjainen ruoka arvokkaamman viennin lähteenä
Selonteossa on ansiokkaasti huomioitu kasvipohjaisen ruuan sekä kasvipohjaisten raaka-aineiden kasvupotentiaali ja arvonluontikyky. Näiden lisäksi myös tunnistetut teknologiaviennin mahdollisuudet on syytä huomioida tulevaisuuden toimissa. Nämä kaikki nostavat viennin arvoa verrattuna nykyiseen pääosin matalan jalostusasteen ruokavientiin.
Kasviproteiinien, kasvimeijerituotteiden ja uusien ruokateknologioiden kehittämisellä on edellytykset luoda uusia tulovirtoja alkutuotantoon 2) nostaa jalostusastetta 3) vahvistaa pk-yritysten asemaa, ja 4) tukea alueellista elinvoimaa. Tämä on keskeistä, kun tulonmuodostusta halutaan tasata ruokaketjussa.
Lisäksi typensitojakasvien potentiaali tuontilannoitteista irroittautumiseksi tulisi hyödyntää täysimääräisesti. Vähentämällä riippuvuuttaan tuontilannotteista alkutuotanto pienentää alttiuttaan tuotantokustannusten vaihteluille, jotka nykyisessä epävakaassa geopoliittisessa tilanteessa ovat jopa todennäköisiä. Tämä nostaa alkutuotannon kannattavuutta ja vähentää tarvetta äkillisille lisätuille.
Toimenpidesuunnitelman teemoissa “uudet arvoketjut” on olennainen kohta, mutta se rajataan vain bioteknologisiin ratkaisuihin ja ruokateknologiaan sivuuttaen kasvipohjainen ruoka. Kuitenkin on jo pitkään tunnistettu, että heikot kasvipohjaisen ruuan arvoketjujen vaikeuttavat alkutuotannon arvonluontia[1]. Lisäksi koulutusta käsittelevässä kohdassa tulisi olla eksplisiittisesti mainittuna ruokateknologian ja elintarvikekehityksen osaamisen vahvistaminen.
3. Huoltovarmuuden lisääminen vähentämällä riippuvuutta tuontipanoksista
Vahva kasvipohjaisen ruuan tuotanto parantaa ruokajärjestelmän resilienssiä kriiseissä. Kasviproteiineihin panostamalla Suomella olisikin kyky saavuttaa proteiiniomavaraisuus [2].
Jos ruokaa tuotettaisiin mahdollisimman tehokkaasti suoraan ihmisravinnoksi, voitaisiin vähentää nykyiseen eläintuotantoon perustuvan järjestelmän huoltovarmuuden keskeisiä kipukohtia. Kun proteiinia tuotetaan suoraan ihmisravinnoksi sen sijaan, että sitä kasvatetaan moninkertaisesti ensin rehuksi, vähenee kokonaistarve esimerkiksi lannoitteille ja täydennysvalkuaiskasveille.
Erityisesti palkokasvien viljely on keskeinen keino lisätä omavaraisuutta ja vähentää ulkoisten panosten tarvetta. Irtautuminen tuontipanosten voimistuvasta hintavaihteluista vahvistaa alkutuotannon kannattavuutta ja näin tukee kotimaisen ruuantuotannon säilymistä ylipäänsä elinvoimaisena.
Selonteossa tulisi linjata yksiselitteisesti, että ruokajärjestelmän monipuolistaminen ja kasvipohjaisen tuotannon vahvistaminen ovat keskeisiä huoltovarmuuden elementtejä. Huoltovarmassa ruokajärjestelmässä myös eläintuotannolla on roolinsa, erityisesti nurmen hyödyntämisessä, mutta kokonaisuutta tulisi viedä kasvipainotteiseen suuntaan.
4. Luonnon kantokykyä koskevat tavoitteet eivät toteudu ilman systeemistä muutosta
Selonteko tunnistaa ilmastonmuutoksen ja luontokadon keskeisiksi haasteiksi, mutta ei esitä riittävän vaikuttavia keinoja niiden ratkaisemiseksi. Toimenpiteet nykyjärjestelmän ongelmakohtien ratkaisemiseksi ovat tervetulleita, mutta niiden vaikutukset jäävät kiistatta vähittäisiksi. Ilman systeemistä tuotantorakenteen muutosta luonnon kantokykyä koskevat tavoitteet eivät ole saavutettavissa.
Kasvipainotteinen ruokajärjestelmä on tehokkain yksittäinen keino vähentää kasvihuonekaasupäästöjä[3]. Kaikkien teollisuudenalojen joukosta kasviproteiinit ja solumaatalous ovat ylivoimaisesti kustannustehokkaimmat investointikohdteet päästövähennysten aikaansaamiseksi[4], mikä on olennaista huomata Suomen täyttäessä omia ilmastotavoitteitaan.
Siirtymä kohti kasvipainotteista ruokajärjestelmää on ratkaiseva keino pienentää maankäyttöpainetta, mikä mahdollistaa luonnon monimuotoisuuden vahvistamista. Suomalaiseen ruokavalioon perustuvassa tutkimuksessa kasvipainotteisempi ruokavalio puolitti maankäytön ja pienensi biodiversiteettivaikutuksia merkittävästi, kun taas eläinperäisten tuotteiden kulutus lisäsi erityisesti maankäytön muutoksesta aiheutuvia luontovaikutuksia[5].
Osana ruokapolitiikan kehittämistä on selvitettävä keinoja ulkoisvaikutusten hinnoittelemiseksi ruokajärjestelmässä. Muiden raporttien ohella Suomen valtioneuvoston omat selvitykset[6] ovat todenneet, että ulkoisvaikutusten hinnoittelu on keskeinen väline ruokajärjestelmän kestävyysmurroksessa, mikä olisi olennaista huomioida selonteossa.
Nykyinen strategia jää tavoitteiden tasolle. Pro Vege katsoo, että strategiaan tulee sisällyttää 1) selkeät päästövähennystavoitteet ruokajärjestelmälle, 2) konkreettiset toimenpiteet kasvipohjaisen tuotannon ja kulutuksen lisäämiseksi ja 3) mittarit ruokavalion muutoksen seuraamiseksi.
5. Julkinen ohjaus kohti kestävää ruokakulttuuria ja hyvinvointia
Selonteko korostaa terveellistä ruokaa ja ruokakulttuuria, mutta tavoite suomalaisten ruokavalion muuttumisesta kasvipainotteisemmaksi jätetään rivien väliin. Selonteossa olisi syytä eksplisiittisesti todeta, että ratkaisu keskeiseen kansanterveydelliseen haasteeseen “punaisen ja prosessoidun lihan kulutus ylittää suositukset” on siirtyminen kasvipainotteiseen syömiseen, ja sen tukeminen ruokapolitiikan keinoin.
Olemme eri mieltä selonteon väitteen “Terveellisen ruuan saatavuus on Suomessa hyvä” kanssa. Äärimmäisen harvassa ruokaympäristössä kuluttaja päätyy syömään tai valitsemaan ravitsemussuositusten mukaista ruokaa ilman merkittävää tietoista aktiivisuutta. Se, että terveellistä ruokaa on valittavissa ei tee saatavuudesta hyvää, vaan sen pitäisi olla ensisijainen tai lähtökohtainen valinta, eikä riippuvainen kuluttajan näkemästä vaivasta.
Etenkin julkisilla hankinnoilla ja ruokapalveluilla on keskeinen rooli muutoksen vauhdittamisessa. Ravitsemussuositusten noudattamisesta on tehtävä sitovaa julkisissa ruokapalveluissa muuttamalla perusopetuslakia. On ongelmallista, että tällä hetkellä ravitsemussuositusten noudattamista ei olla huomioitu selonteossa toimenpidesuunnitelman keskeisissä teemoissa.
Ravitsemussuositusten mukaisen syömisen kohdalla on huomioitava kansanterveyden kohentumisen taloudelliset vaikutukset. Tanskassa tehdyn selvityksen mukaan vuosittaiset säästöt terveydenhuollossa ovat miljardiluokkaa, jos väestö söisi suositusten mukaisesti[7]. Näin ollen mahdolliset investoinnit ruokavalintoihin vaikuttamiseksi maksaisivat itsensä moninkertaisesti takaisin.
Ruokakulttuurin muutos strategian tavoitteiden mukaiseksi ei tapahdu ilman aktiivista politiikkaa.
Pro Vege ry
Pro Vege on kasvipohjaisen ruuan toimialayhdistys. Laajaan 40 toimijan jäsenkuntaan kuuluvat elintarvikevalmistajien lisäksi kaikki Suomen suurimmat päivittäistavaraketjut sekä toimijoita muun muassa ravintolakentältä, tutkimuksesta ja bioteknologiasta. Tavoitteenamme on lisätä kasvipohjaisen ruuan kysyntää ja tarjontaa. Näin vahvistamme sen markkinan kasvua niin kotimaassa kuin viennissä. Kasvu tuo mukanaan uusia elinkeino- ja työllisyysmahdollisuuksia, sekä hyötyjä kansanterveydelle, ilmastolle ja ympäristölle. Se hyödyttää koko Suomea.
[1] Ruokavaliomuutoksen vaikutukset ja muutosta tukevat politiikkayhdistelmät : RuokaMinimi-hankkeen loppuraportti, Luonnovarakeskus (2019)
[2] Kasviproteiini kasvun tiellä: Tiekartta ruoan korkeampaan kasviproteiiniomavaraisuuteen, Luonnovarakeskus (2024)
[3] Food in the Anthropocene, Eat Lancet (2019)
[4] Food for Thought, Boston Consulting Group (2021)
[5] Land-use-driven biodiversity impacts of diets—a comparison of two assessment methods in a Finnish case study, Kyttä, Hyvönen, Saarinen (2023)
[6] Ohjauskeinoja kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjäljen pienentämiseen, Valtioneuvosto (2023)
[7] Sundhedsøkonomiske effekter ved efterlevelse af klimavenlige kostråd, Institut for Fødevare- og Ressourceøkonomi, Københavns Universitet (2021)