Maa- ja metsätalousvaliokunnalle
Pro Vege kiittää mahdollisuudesta lausua EU:n kotieläintuotantoa koskevasta strategiasta ja proteiinisuunnitelmasta. Toimialayhdistyksenä Pro Vege edustaa monipuolista joukkoa kotimaisia kasvipohjaisen ruuan toimijoita edistäessään alan toimintaedellytyksiä sekä kestävää ja terveellistä ruokajärjestelmää Suomessa.

Kasvipohjainen ruoka tarjoaa Suomelle ja Euroopan Unionille mahdollisuuden kasvattaa vientiä ja kotimaista arvonlisää, vahvistaa huoltovarmuutta sekä vähentää kansansairauksista aiheutuvia kustannuksia. Näemme, että näiden mahdollisuuksien realisoituminen edellyttää proteiinisuunnitelmalta strategisempaa otetta kasvipohjaisen ruuan edistämiseksi elintarvikkeena.
Lyhennelmä lausunnosta
- On olennaista, että kasviproteiiniasiaa käsitellään strategisten teemojen, kuten kokonaisturvallisuuden, häiriönsietokyvyn ja huoltovarmuuden kautta – ei ruokavaliokysymyksenä.
- EU:n proteiinijärjestelmän häiriönsietokyky, strateginen riippumattomuus ja huoltovarmuus vahvistuvat, jos kasviproteiinituotantoa lisätään ja yhä suurempi osa tuotannosta käytetään tehokkaammin suoraan ihmisravinnoksi.
- Typensitojakasveja, kuten hernettä ja härkäpapua tulee hyödyntää täysimääräisesti viljelykierroissa ja niiden monipuolista viljelyä tulee kannustaa typpilannoiteriippuvuuden keventämiseksi.
- Kasviproteiinien lisääntyvän tuotannon ja kulutuksen tuomien hyötyjen potentiaali huomioidaan proteiinisuunntelmassa vajavaisesti. Kasvipohjaisen ruuan alan edellytysten parantaminen tarjoaa mahdollisuuden EU:n jäsenmaiden, erityisesti Suomen, talouksien tervehdyttämiseen kasvun sekä sote-kustannusten laskun kautta.
- Proteiinijärjestelmän kehittämisessä tulee rehukäytön rinnalla panostaa nykyistä määrätietoisemmin ja eksplisiittisemmin ihmisravinnoksi tuotettavien kasviproteiinien tuotantoon, jalostukseen ja kulutukseen. Mitä suurempi osa käytettävissä olevista tuotantopanoksista pystytään hyödyntämään suoraan ihmisravinnon tuottamiseen, sitä tehokkaampi ja vähemmän tuontipanosten häiriöille altis Euroopan ruokajärjestelmä on.
- EU:n proteiinisuunnitelmassa ei esitetä varsinaisia toimenpiteitä, vaan vastuu käytännön toimeenpanosta sälytetään jäsenvaltioille.
- Jäsenvaltioille osoitetun toimeenpanovastuun toteuttamiseksi Suomen tulee laatia selkeä toimintasuunnitelma ja konkreettinen toimenpideohjelma kasvipohjaisen ruuan tuotannon ja kulutuksen edistämiseksi. Näin täydennetään ja konkretisoidaan kansallisen ruokastrategian tavoitteita.
- Kasvipohjaisen ruuan hyötypotentiaalin realisoituminen edellyttää maatalouden tukien tarkastelua, TKI- ja kasvurahoitusta kasvipohjaisen ruuan tuotantoon, jalostukseen ja kaupallistamiseen sekä osaavan työvoiman saatavuuden varmistamista.
Kasviproteiinien tuotannon ja kuluttamisen edistämisellä on merkittävä potentiaali EU:n ja Suomen strategisen autonomian kasvattamiselle
Pidämme erittäin tärkeänä, että Euroopan Komission proteiinisuunnitelmassa tunnistetaan proteiinikysymys osana ruokajärjestelmän häiriönsietokykyä, strategista riippumattomuutta ja huoltovarmuutta, sekä näin koko EU:n kokonaisturvallisuutta. Suhtaudumme Komission esityksen ja Suomen esittämiin kantoihin monelta osin kannatettavina, mutta mielestämme kasviproteiinien lisääntyvän tuotannon ja kulutuksen tuomien hyötyjen potentiaali jää niissä vajaavaiseksi.
Huoltovarmuuskeskus on tuoreessa selvityksessään nostanut esiin tarpeen vahvistaa myös Suomen kriisinkestävyyttä valkuaistuotannon omavaraisuutta lisäämällä ja lisäämällä kasviproteiinien käyttöä ihmisravinnoksi. Nykyistä kasviproteiinituotannon omavaraisuusastetta on mahdollista kasvattaa merkittävästi: se on tällä hetkellä 29 %, kun Luonnonvarakeskuksen mukaan potentiaalia on 98 % (2).
Huoltovarmuuskeskus painottaa myös, että tällä hetkellä Suomen epäorgaanisten typpilannoitteiden omavaraisuusaste on nolla (1). Merkittävä osa näistä lannoitteista ja niiden tuotantopanoksista on tuotu Suomeen hyökkäyssotaa Ukrainassa käyvältä Venäjältä, mutta nyt Venäjän kohonneet rautatietariffit ovat katkaisseet lannoitetuonnin Suomeen (3), mikä vaikeuttaa kotimaista ruuantuotantoa. Kasviproteiineilla ja kasvipainotteisen syömisen edistämisellä on huomattava rooli myös EU:n ja Suomen typpilannoiteomavaraisuuden kasvattamisessa. Typensitojakasveja, kuten hernettä ja härkäpavun tulee hyödyntää täysimääräisesti viljelykierroissa ja niiden monipuolista viljelyä tulee kannustaa. Näin palkokasvit voivat vähentää synteettisten typpilannoitteiden tarvetta osana muita huoltovarmuustoimenpiteitä.
Myös se, kuinka suuri osa tuotetuista kasviproteiineista päätyy suoraan ihmisravinnoksi, vaikuttaa ruokajärjestelmän kokonaisresurssitehokkuuteen. Proteiinijärjestelmän kehittämisessä tulee rehukäytön rinnalla panostaa nykyistä määrätietoisemmin ja eksplisiittisemmin ihmisravinnoksi tuotettavien kasviproteiinien tuotantoon, jalostukseen ja kulutukseen. Mitä suurempi osa käytettävissä olevista tuotantopanoksista pystytään hyödyntämään suoraan ihmisravinnon tuottamisessa ilman, että niitä kierrätetään eläintuotannon kautta, sitä tehokkaampi ja vähemmän tuontipanosten häiriöille altis Euroopan ruokajärjestelmä on. Kyse ei ole eläintuotannon sivuuttamisesta, vaan ruokajärjestelmän monipuolistamisesta ja resurssien tehokkaammasta käytöstä.
Kasviproteiinien käytön edistäminen elintarvikkeena on merkittävä talouskysymys
Niin Euroopan Komission esityksen proteiinisuunnitelmasta kuin Suomen kantojen tulisi paremmin tunnistaa kasviproteiinien suuremman käytön tuomat kansantaloudelliset hyödyt. Näitä syntyy erityisesti terveyshyötyjen sekä uuden taloudellisen toimeliaisuuden kautta.
Suomalaiset, kuten EU-kansalaiset keskimäärin, eivät noudata ruokailutottumuksissaan ravitsemussuosituksia. Tiivistettynä EU-kansalaisten ruokavaliot pitävät sisällään liikaa eläinperäisiä ja liian vähän kasviperäisiä tuotteita (4 & 5). Terveelliset ruokavaliot ehkäisevät monia sairauksia, esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteja, ylipainoa ja tyypin 2 diabetesta. Tanskan kansallisessa terveydenhuollossa on arvioitu säästettävän vuosittain yli 2 mrd. €, jos väestö söisi ravitsemussuositusten mukaisesti (6). Norjassa laskelmissa otettiin huomioon myös ruokavalion myötä parantunut työkyky ja vähentyneet työpoissaolot, jolloin vaikutus on yli 10 mrd € vuosittain (7). Sekä Tanskan että Norjan väkiluku on samaa kokoluokkaa kuin Suomessa eli vastaavia säästöjä voitaisiin saada myös täällä. Suomessa esimerkiksi liikalihavuuden hoitamatta jättäminen aiheuttaa yhteiskunnalle 2,5 miljardin euron lisäkustannukset vuosittain (8), kun taas tyypin 2 diabetesta sairastavien terveydenhuollon kustannukset olivat 2,5 miljardia euroa jo vuonna 2017 (9). Kasviproteiinien elintarvikekäytön edistämisessä on siis saatavilla merkittäviä kansanterveydellisiä hyötyjä niin Suomen kuin koko EU:n tasolla, ja näin ollen proteiinistrategian tulisi sisältää jatkoaskelia jäsenvaltiota velvoittavan lainsäädännön edistämiseen.
Proteiinistrategian tulisi tunnistaa paremmin myös kasviproteiinien elintarvikekäytön sisältämä talouskasvupotentiaali. Luonnonvarakeskuksen mukaan suomalainen ruokasektori voisi potentiaalisesti kasvattaa liikevaihtoaan 4,8 miljardilla eurolla ja luoda arvonlisää 1,75 miljardilla eurolla vuoteen 2035 mennessä. Yli puolet kasvupotentiaalista tulee kasviproteiineista, solumaataloudesta ja kasvimeijerituotteista (10). Saksassa tehdyn selvityksen mukaan kasviproteiinien ja solumaatalouden on arvioitu luovan alkutuotantoon, elintarvikejalostukseen, konepajateollisuuteen ja ruokateollisuuteen 250 000 työpaikkaa 2045 mennessä, mikäli ne kehittyvät potentiaalinsa mukaisesti (11). Niin Suomen kuin muiden EU-maiden kasviproteiinituotannon ja -jalostuksen potentiaali vaatii poliittista tahtoa, investointeja ja strategista otetta, mikä proteiinistrategian tulisi vahvemmin tunnistaa.
Kasviproteiinien hyödyn realisoituminen vaatii Suomelta ja EU:lta kokonaisvaltaista otetta – Suomeen tarvitaan kasvipohjaisen ruuan toimintasuunnitelma ja toimenpideohjelma
EU:n proteiinisuunnitelma asettaa yhteisiä suuntaviivoja, mutta varsinaisia toimenpiteitä siinä ei esitetä, vaan vastuu käytännön toimeenpanosta sälytetään jäsenvaltioille. Toimeenpanovastuuseen vastaamiseksi Suomen tulee laatia kasvipohjaisen ruuan tuotannon ja kulutuksen edistämiseksi oma selkeä toimintasuunnitelma ja toimenpideohjelma. Sen tulee täydentää ja täsmentää kansallista ruokastrategiaa ja sen toimeenpanosuunnitelmaa.
Kansallisessa ruokastrategiassa on tunnistettu ansiokkaasti huoltovarmuuden, kestävyyden ja ruokajärjestelmän uudistumisen merkitys. Myös toimeenpanosuunnitelmassa on kestävän ja omavaraisen ruuantuotannon sekä ruokakulttuurin ja terveellisen ruokavalion ohjelmakokonaisuudet. Kasvipohjaisen ruuan tuotannon ja kulutuksen edistämisen toimenpiteet, tavoitteet, vastuut, aikataulut ja vaikuttavuusmittarit on kuitenkin tarpeen määritellä näissä kokonaisuuksissa nykyistä täsmällisemmin ja yksiselitteisemmin.
Kasviproteiinien tuotannon ja kulutuksen edistäminen tuo mukanaan hyötyjä huoltovarmuudelle, taloudelle, kansanterveydelle ja ympäristölle (12). On hyvä huomioida, että esimerkiksi Suomen Ilmastopaneeli tuoreissa politiikkasuosituksissaan ehdotti tavoitteeksi eläin- ja kasviperäisen proteiinin yhtä suuren osuuden ruuan kulutuksessa (13). EU:n proteiinistrategia pitää sisällään kannatettavia elementtejä, mutta kasviproteiinien elintarvikekäyttöä ja sen hyötyjä tulisi painottaa eksplisiittisemmin. Toimeenpano vaatii Pro Vege ry:n näkemyksen mukaan strategisempaa otetta.
Strategian tulisi vahvemmin:
- Mahdollistaa maataloustukien uudelleenallokointi viljelijöiden kannustamiseksi kasviproteiinituotantoon esimerkiksi CAP:n ympäristöjärjestelmän kansallisen liikkumavaran puitteissa.
- Mahdollistaa maatalouden investointitukien kohdentaminen kasviproteiinien jalostusarvon kasvattamiseen.
- Mahdollistaa TKI-rahoituksen suuntaaminen uusiin ruuantuotannon arvoketjuihin ja etenkin niiden soveltavaan tutkimukseen, innovaatioiden kaupallistamiseen ja osaajien kouluttamiseen, mikä luo edellytyksiä ruoka-alan menestystarinoiden syntymiselle.
- Mahdollistaa julkisen rahoituksen suuntaaminen instrumentteihin, jotka houkuttelevat yksityisiä investointeja ruokainnovaatioiden kasvuvaiheeseen.
- Selvittää keinoja ulkoisvaikutusten hinnoittelemiseksi ruokajärjestelmässä osana ruokapolitiikan ja verotuksen kehittämistä.
- Selvittää ja mahdollistaa alan työntekijöiden osaamisen ajantasaisuus ja kehittämistarpeet sekä edistää osaavan työvoiman saatavuutta.
Pro Vege ry korostaa, että kasvipohjaisen ruuan tuotannon ja kulutuksen edistäminen on nähtävä osana Suomen ja Euroopan strategista varautumista. Proteiinijärjestelmän monipuolistaminen vahvistaa huoltovarmuutta, vähentää riippuvuutta tuontipanoksista ja luo mahdollisuuksia uuden liiketoiminnan, jalostuksen ja ruokateknologian kehittämiselle. Suomen proteiinisuunnitelmaa koskevat kannat tarjoavat tälle hyvän lähtökohdan. Seuraava askel on muuttaa tavoitteet johdonmukaisksi ja riittävän konkreettiseksi kansalliseksi toimeenpanoksi, joka tunnistaa ja mahdollistaa kasviproteiinialanpotentiaalin.
Pro Vege ry
Pro Vege on kasvipohjaisen ruuan toimialayhdistys. Laajaan 42 toimijan jäsenkuntaan kuuluvat elintarvikevalmistajien lisäksi kaikki Suomen suurimmat päivittäistavaraketjut sekä toimijoita muun muassa ravintolakentältä, tutkimuksesta ja bioteknologiasta. Tavoitteenamme on lisätä kasvipohjaisen ruuan kysyntää ja tarjontaa. Näin vahvistamme sen markkinan kasvua niin kotimaassa kuin viennissä. Kasvu tuo mukanaan uusia elinkeino- ja työllisyysmahdollisuuksia, sekä hyötyjä kansanterveydelle, ilmastolle ja ympäristölle. Se hyödyttää koko Suomea.
Huoltovarmuuskeskus. (2026). Suomen valkuaisomavaraisuuden nostamispotentiaali. Huoltovarmuuskeskus. Verkkoaineisto
Jansik, C., Karikallio, H., Kotilainen, T., Känkänen, H., Pihlanto, A., Rokka, S., & Vahvaselkä, M. (2024). Kasviproteiini kasvun tiellä: Tiekartta ruoan korkeampaan kasviproteiiniomavaraisuuteen (Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 68/2024). Luonnonvarakeskus. Verkkoaineisto
Tulli. (2026). Pakotteet ovat muuttaneet Suomen ja Venäjän välistä tavaraliikennettä. Tulli. Verkkoaineisto
Cocking, C., Walton, J., Kehoe, L., Cashman, K. D., & Flynn, A. (2020). The role of meat in the European diet: Current state of knowledge on dietary recommendations, intakes and contribution to energy and nutrient intakes and status. Nutrition Research Reviews, 33(2), 181–189. https://doi.org/10.1017/S0954422419000295
Valsta, L., Kaartinen, N., Tapanainen, H., Männistö, S., & Sääksjärvi, K. (toim.). (2018). Ravitsemus Suomessa: FinRavinto 2017 -tutkimus (THL Raportti 12/2018). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Verkkoaineisto
Jensen, J. D. (2021). Sundhedsøkonomiske effekter ved efterlevelse af klimavenlige kostråd (IFRO Udredning 2021/01). Institut for Fødevare- og Ressourceøkonomi, Københavns Universitet. Verkkoaineisto
Helsedirektoratet. (2021). Kosthold. Teoksessa Sektorrapport om folkehelse 2021. Helsedirektoratet. Verkkoaineisto
Vesikansa, A., Mehtälä, J., Aspholm, S., Kallio-Grönroos, K., Mutanen, K., Lundqvist, A., Laatikainen, T., Saukkonen, T., & Pietiläinen, K. H. (2025). Indirect costs constitute a major part of the total economic burden of obesity: A Finnish population-based cohort study. BMC Public Health, 25(1), Article 1739. https://doi.org/10.1186/s12889-025-22978-9
Kurkela, O., Raitanen, J., Tuovinen, M., Ilanne-Parikka, P., & Forma, L. (2022). Lisäsairaudet voivat moninkertaistaa tyypin 2 diabetespotilaan terveydenhuollon kustannukset. Suomen Lääkärilehti, 77, e32697. Verkkoaineisto
Jansik, C., Kaukovirta, A., Knuuttila, M., Kohl, J., Koivisto, A., Lehtonen, H., Niemi, J., Pesonen, L., Rikkonen, P., Saarni, K., Setälä, J., & Wejberg, H. (2024). Ruoka-ala kasvuun viennin ja ruokainnovaatioiden vetämänä: Keskustelunavaus ruokasektorin arvonlisän kasvattamiseen (Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 7/2024). Luonnonvarakeskus. Verkkoaineisto
Müller-Zantop, C., Cornehl, F., Sanan, I., Simons, R., & Herrmann, S. (2025). A taste of tomorrow: How protein diversification can strengthen Germany’s economy. Systemiq. Verkkoaineisto
Pro Vege ry. (2026). Kasvipohjaisia eväitä kasvuun ja hallitusohjelmaan. Pro Vege ry. Verkkoaineisto
Suomen ilmastopaneeli. (2026). Vaikuttavuutta päästöjen vähentämiseen ja nielujen vahvistamiseen: Suomen ilmastopaneelin politiikkasuositukset 2026. Suomen ilmastopaneeli. Verkkoaineisto