Kasvipohjaisella ruualla tarkoitamme kasviperäisiä ruokatuotteita, ainesosia ja raaka-aineita. Näitä ovat muun muassa palkokasvit, sekä elintarvikejalostuksen avulla valmistetut kasviproteiinituotteet, sekä kasvimeijerituotteet, kuten maitojen, juustojen ja jogurttien kaltaiset tuotteet, levitteet ja jäätelöt. Keskeisiä ruokatuotteiden valmistuksessa ovat kasvipohjaiset ainesosat, ingredientit, kuten proteiinikonsentraatit ja -isolaatit. Myös solumaatalouden ja muun bioteknologian tuottamat aineosat ovat kasvipohjaisen ruuan kannalta olennaisia. Niitä voidaan käyttää kasvipohjaisissa ruokatuotteissa proteiininlähteenä sekä ominaisuuksien, kuten maun parantamiseksi.
Tarkoituksemme on lisätä kasvipohjaisten ruokien osuutta ruokajärjestelmässä ja lautasilla.
Tarkoituksemme totetutuu monenlaisten ruokavalioiden ja ruokasovellusten kautta. Tavoitettamme edistävät kasvipohjaisia ruokia lautasilleen yhä useammin lisäävät sekasyöjät kuin kasvissyöjät ja vegaanitkin. Edistämme myös kasviproteiinien ja kasvimeijerituotteiden kulutusta osana ruokia ja tuotteita, joissa on myös eläinperäisiä ainesosia.
Suomalaisen ruokasektorin kasvupotentiaalista jopa 53 % tulee kasviproteiineista, solumaataloudesta ja kasvimeijerituotteista. Potentiaalin realisoituminen vaatii uusien arvoketjujen syntymistä ja niiden päämäärätietoista kehittämistä.
Lähde: Ruoka-ala kasvuun viennin ja ruokainnovaatioiden vetämänä: Keskustelunavaus ruokasektorin arvonlisän kasvattamiseen, Luonnovarakeskus (2024).
Kasvipohjainen ruoka on hyvä valinta luonnon monimuotoisuuden kannalta ennen kaikkea suhteellisen tehokkaan maan käytön kannalta. Esimerkiksi proteiinia on mahdollista saada moninkertainen määrä peltohehtaaria kohden palkokasveja viljelemällä, verrattuna eläintuotantoon. Koska myös rehevöittäviä päästöjä tulee kasvipohjaisen ruuan tuotannosta yleensä vähemmän, vesistöjenkin kannalta kannattaa tuottaa kasvipohjaista ruokaa.
Kasvipohjaisen ruuan tuotantoa lisäämällä voidaan parantaa huoltovarmuutta monella tapaa. Lannoiteomavaraisuutta voidaan parantaa lisäämällä typpeäsitovien palkokasvien viljelyä – Ukrainan tilanteen vuoksi viljelijät lisäsivätkin heti esimerkiksi herneen viljelyä. Toisaalta kasvipohjaisella ruualla on hyvä vientipotentiaali ja vienti mahdollistaa omavaraisuuden parantamista. Kotimainen kasviproteiinituotantomme voisi olla jopa 98 % koko proteiinikulutuksestamme, kun se nykyään on vain 29 % (Kasviproteiinitiekartta, 2024).
Kasviproteiinien ja solumaatalouden on arvioitu luovan Saksan alkutuotantoon, elintarvikejalostukseen, konepajateollisuuteen ja ruokateollisuuteen 250 000 työpaikkaa 2045 mennessä, mikäli ne kehittyvät potentiaalinsa mukaisesti. Huomioitavaa on, että työllisyysvaikutukset eivät koske vain kasvipohjaisia ruokatuotteita valmistavaa elintarviketeollisuutta, vaan laajasti koko ruokaketjua.
Lähde: A taste of tomorrow – How protein diversification can strengthen Germany’s economy, Systemiq (2025).
Kasvispainotteisella ruokavaliolla on yhtäläinen mahdollisuus luoda arvoa Suomen maaseudulle kuin keskimääräisellä tämän hetkisellä lihapainotteisella sekaruokavaliolla. Tutkijat alleviivaavat, että tämä vaatii kuitenkin merkittäviä panostuksia kasvipohjaisen arvoketjun kehittämiseksi.
Uusien arvoketjujen kehittäminen on maaseudun arvonluontikyvyn ja elinvoiman kannalta välttämätöntä ja kriittistäkin ruuantuotannon ollessa voimakkaassa rakennemuutoksessa. Esimerkiksi punaisen lihan sekä maidon tuotanto ovat Suomessa merkittävässä laskussa. Jos maidon tuotanto jatkaa viimeisen viiden vuoden trendiä, on lasku 2034 mennessä -22% vuoden 2024 tasosta. Maatalouteen tarvitaan uusia, tulevaisuuden kysyntään vastaavia arvoketjuja elinkeinojen ja elinvoimaisuuden turvaamiseksi.
Lähteet: Ruokaminimi, https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161742
Ruokasektorin kasvunäkymät nykyisellä toimintamallilla: Perusskenaario sektorin kasvusta vuoteen 2035, Luonnonvarakeskus (2025)
Kasvipainotteinen ruokavalio ehkäisee sydän- ja verisuonitauteja, ylipainoa ja tyypin 2 diabetesta. Tanskan kansallisessa terveydenhuollossa on arvioitu säästettävän vuosittain 2,7 mrd. €, jos ravitsemus-suosituksia noudatettaisiin. Norjassa laskelmiin otettiin huomioon myös ruokavalion myötä parantunut työkyky ja vähentyneet työpoissaolot, jolloin vaikutus on yli 10 mrd € vuosittain.
Lähteet: Sundhedsøkonomiske effekter ved efterlevelse af klimavenlige kostråd, Institut for Fødevare- og Ressourceøkonomi, Københavns Universitet (2021). Samfunnsgevinster av å følge Helsedirektoratets kostråd, Helsedirektoratet (2021).
